TIVOLIMÄEN TARINA
Miltä tuntuu, kun keittiössä hyppelee pari uteliasta apinaa? Entäs kun norsu hermostuu mäenlaskusta tallinsa katolla tai virtahepo saa päähänsä tallustella kellarin seinän läpi Keravan asemalle?
Kauan sitten, kun minä ja veljeni olimme pikkulapsia, ystävämme Kalle- setä kertoi meille riemastuttavia tarinoita omasta lapsuudestaan. Kalle-setä oli nimittäin syntynyt Sariolan tivoliperheen kuopukseksi vuonna 1924 ja eli koko lapsuutensa ja nuoruutensa Keravan Sariolanmäellä valtavan suuressa puuhuvilassa. Talvisin siellä asuivat Kallen mummun, vanhempien ja sisarusten lisäksi monet sirkustaiteilijat ja heidän eläimensä, jotka kiersivät Sariolan tivolien mukana. Siihen aikaan ei leijonien, karhujen, elefanttien tai virtahepojen kanssa matkustettukaan niin vain edestakaisin maasta
toiseen.
Äiti-Helmi ja isä-Jaffu halusivat, että tivoliperheen elämä olisi mahdollisimman tavanomaista - lapset kävivät koulua, ottivat soittotunteja, pelasivat pesäpalloa, hiihtivät ja urheilivat niin kuin muutkin heidän ikäisensä keravalaislapset. Mutta kun talon vintillä ommeltiin uusia tivolitelttoja ja taiteilijat harjoittelivat numeroitaan ja kouluttivat eläimiään samassa talossa, oli jokainen päivä Tivolimäellä erilainen ja yllättävä. Karkailevien eläinten lisäksi ongelmia saattoivat tuottaa vaikkapa liian kiltit leijonat, joita leijonankesyttäjän piti opettaa karjumaan pelottavasti. Kun ne sitten oppivat karjumaan oikein hienosti, pelästyivät lähikylien lehmät niiden ääntä ja isä-Jaffun piti maksaa korvauksia, kun lehmien sanottiin "pidättävän maitonsa" eli lypsävän tavallista vähemmän.
Kalle-sedän tarinoista nauttivat myöhemmin myös omat lapseni ja tietysti kaikki Sariolan suvun pikkuiset. Niinpä vuonna 1986 Kalle- sedän tarinoista tehtiin lastenkirja Tivolimäen Kalle, josta nyt on otettu Sariolan tivolin 120-vuotisjuhlan kunniaksi uusi painos.
Tänään tämän kirjan tarinoita kuuntelevat silmät suurina jo omat lapsenlapseni. Hauskoja lukuhetkiä Kalle-sedän tarinoiden parissa toivottaa,
Kirsti Manninen